Ehkä mahtavimpia kokemuksia elämässäni on ollut päästä mukaan koodiaapinen-MOOCin suunnitteluun ja jopa toteutukseen. Yhtäkkiä ajatus ohjelmointitaidoista opetuksen välineenä, mitä olen itse pitänyt tärkeänä oppimisen innostajana ja lasten ajattelun taitojen kehittäjänä, on päässyt ihan maailmanlaajuisesti framille: Koodaus tulee kuin tuleekin kouluihin!
Koodaus on aika monelle hämmentävä, vähän pelottavakin asia. ”Mistä siihen otetaan aika, mitä hömpötystä sitä nyt taas keksitäänkään, kun emme ehdi opettaa läheskään kaikkia asioita hyvin nykyäänkään?”-kyselyitä ja kommentteja kuuluu kaikkialta, samoin kuin koodauksesta enemmän tietävät tuhisevat turhautuneena, että ”eihän tuo koulukoodaus mitään OIKEATA koodausta ole, eiväthän lapset näiden leikkikoodausten avulla opi mitään oikeaa, eihän kaikista tarvitse tai voikaan tulla koodareita, mitä järkeä!”
No, näiden kysymysten toistuessa yhä uudelleen on ilmestynyt mitä erilaisimpia lapsille, nuorille ja aloittelijoille suunnattuja koodausympäristöjä, ja IT-kouluttajien kevätseminaarissa v. 2015 päätimme, että nyt lähdetään rakentamaan helppo, valaiseva ja matalan kynnyksen oppimisympäristö, jossa kuka vain oppii ymmärtämään, mitä koodaus on ja mitä hyötyä siitä voisi olla oppimiseen.
Pääsin kehittelemään alkuopetukseen suunnattua linjaa, ja jo hyvin varhaisessa vaiheessa ScratchJr valikoitui lukuisista tarjokkaista oppimisen välineeksi. Tärkein kriteeri oli se, että visuaalinen ohjelmointiympäristö ei vaadi lainkaan lukutaitoa, joten soveltuu jo aivan pienille lapsille. Se on yllättävän monipuolinen, tarjoaa haasteita ja antaa hyvän mahdollisuuden luovuuteen ja omiin oppimispolkuihin. Tehtäviin voi selkeästi asettaa tavoitteet, joihin voi päästä monella eri tavalla, mutta työstä saa heti palautetta, kun testaa, toimiiko ohjelma. Lisäksi Tero Toivasella oli jo pitkä kokemus ja valmis materiaali Scratch-klubista, jonka aineisto tuki mainiosti myös ScratchJR:llä etenemistä.
Toisin kuin muiden linjojen vetäjillä, minulla ei ollut minkäänlaista materiaalia valmiina, eikä kokemusta verkkokurssien vetämisestä, niihin osallistumisesta kylläkin. Mahtavina tukijoukkoina toimivat Oulun seudun innokkaat kollegat, jotka tulivat kesäisenä lauantaina kehittelemään koodiaapista n. kymmenen hengen talkoovoimin, ajatuksia, tavoitteita, kokemuksia ja ideoita kertyi runsaasti.
Koodiaapinen lähti innokkaasti käyntiin. ScratchJr-linjalla tuntui ensimmäisellä viikolla olevan kolmisensataa osallistujaa. Jo ensimmäisen viikon aikana aika moni jäi pois, ja lopulta kuuden viikon jälkeen yli puolet aloittaneista sai todistuksen. Kuvaan alla hieman, millaisia opiskelijoita ScratchJr-kurssilla oli, ja millaista palautetta heiltä sain uutta, viikon päästä alkavaa Koodiaapinen2-linjaa varten.
1. Innokkaat kurssikurkistelijat
N. 18% kurssilaisista oli sellaisia, jotka halusivat käydä katselemassa, mitä ScratchJr-kurssi tarjoaa, ja kävivät siksi ilmoittautumassa, kirjoittamassa padlet-tehtävän ja vähän kuin arvioivat, miten hyvin kurssi sopii heidän aikatauluihinsa ja tarpeisiinsa. Moni huomasi, ettei nyt joulun alla repeä tähän, tai että kurssi on liian helppo tai vaikea tai se ei nyt vain ole heidän juttunsa. Jotkut eivät omistaneet tablettia. Kuitenkin he kannustivat meitä vetäjiä toivomalla samaa kurssia uudelleen keväällä!
2. Innokkaat moniottelijat
Parikymmentä kurssilaista oli sellaisia, jotka seurasivat kaikkia kolmea eri linjaa. Heillä joko oli runsaasti aikaa tai he osasivat jo muuten koodailla, ja syvä sisäinen motivaatio ja mielenkiinto ajoi heitä jopa tekemään kaikki linjat loppuun asti. Osa heistä palautti diplomityönsä ensin toiselle linjalle, ja siksi todistus tuli heille muualta. Heiltä sain todella arvokasta palautetta ja vinkkejä, koska heillä oli vertailupohjaa eri linjojen kanssa taisteluun.
3. Tekniikan kanssa kamppailevat
Viikottain viisi-kymmenen opiskelijaa mainitsi palautteissaan, kuinka hankalaa oli päästä oppimisympäristöön, kuinka laitteet eivät toimineet ja kuinka haastavaa padlet-seinälle kirjoittaminen oli. Muutama piti yhteyttä myös sähköpostin tai messengerin kautta, jolloin pystyimme yhdessä etsimään ratkaisuja ongelmiin. Oli kuitenkin aivan mahtavaa huomata, kuinka koodaus motivoi muutamia jatkamaan ylitsepääsemättömiltä tuntuvien ongelmien keskellä. Täysin vierasta laitetta, tablettia saatettiin saada lainaksi noin kahdeksi tunniksi viikottain, ohjelman lataamiseen tarvittiin ylläpitäjän apua, eikä mikään meinannut onnistua, mutta niin vain sinniteltiin loppuun saakka. Teknisen ongelman aiheuttivat viimeisellä viikolla myös Android-tabletit, joilta ei onnistunutkaan jakaa Scratch-projketia yhtään mihinkään. Tämän asian ratkomiseen minulta ohjaajana kuluikin todella paljon aikaa. Näistä viimeisistä haasteista selvinneille opiskelijoille olisin kyllä valmis myöntämään urhoollisuus- ja sinnikkyssmitalit. Lisäksi iloisena uutisena voin kertoa, että juuri ennen joulua Android-versioon saatiin päivitys, jolla SCratchJr-projektien lähetys onnistuu.
Reilut kymmenen opiskelijaa ei ollut palauttanut työtään ja kuviaan Eliademyyn, ja näitä todistuksia ja töitä jouduimmekin sitten jälkikäteen käymään uudelleen yksitellen läpi. Dropboxiin palautui yhteensä 199 työtä, mutta Eliademyyn oli palautunut vain 159 diplomityötä. Jos tunnet kuuluvasi siihen joukkoon, joka suoritit kurssin, palautit kelvollisen diplomityön vain Dropboxiin, muttet saanut todistusta, niin kannattaa nyt kannattaa uuuden kurssin alkaessa ilmoittaa asiasta, otamme aiemmat työsi huomioon, eikä niitä todellakaan tarvitse tehdä uudelleen.
4. Maaliin puurtajat
Noin 175 kurssilaista sai vedettyä ScratchJr-kurssin läpi haasteista ja vaikeuksista huolimatta. Eläköön! Sain koko kurssin ajan paljon kannustavaa palautetta, mutta parhailta tuntuivat padlet-seinien innokkaat ja ylpeät kirjoitukset siitä, kuinka saatuja oppeja oli heti viety käytäntöön, keksitty uutta, koettu ahaa-elämyksiä ja löydetty yhteyksiä uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin. Sanat, joita palautteissa eniten vilahti, olivat ”hyödyllinen”, ”sopivan vaikea”, ”mukava”, ”hauska”, ”innostava”jne. Vain muutama koki ScratchJR.n ja kurssin tehtävät liian vaikeana. Paljon tuli parannusehdotuksia ja vinkkejäkin, joiden pohjalta oli hyvä parannella tulevaa kurssia.
Todella iloisin ja reippain mielin on nyt mukava aloittaa uuden Koodiaapinen-Moocin ohjaaminen. Kiitokset kaikille osallistujille!
Vastaa