Helsingin Sanomat haastatteli Koodiaapisen vetäjää sekä yhtä MOOCiin osallistuvaa opettajaa. Artikkeli julkaistiin maanantaina 26.10.2015. Koska sanomalehtiartikkelissa aina kirjoitetaan asiat tiiviisti, on vaarana väärinymmärrys. Avataanpa artikkelin sisältöä hieman.
Artikkelin alku menee varsin hyvin ja asiat on esitetty selkeästi. Toinen lainaus minulta ehkä ansaitsee selvennyksen:
”Välineet olivat silloin aivan erilaisia. Nykyään koodaaminen on kissahahmojen siirtelemistä tabletin ruudulla tai koodilohkojen laittamista peräkanaa. Lukutaidoton pieni lapsikin pystyy tekemään näitä asioita sujuvasti”, Toikkanen muistuttaa.
Noh, ehkä parempi olisi sanoa, että nykyään ”…koodaamisen alkeiden opettelu pienten lasten kanssa on…”. Kissahahmoista päästään hyvin nopeasti muihin hahmoihin ja viimeistään yläkoulussa ohjelmointi onnistuu jo kirjoitetuilla ohjelmointikielillä. En yritäkään väittää, että ammattilaistason ohjelmointi olisi sormella piirtelyä, vaan että vaikeustaso ohjelmoinnin kokeilussa ja opiskelussa on saatu niin alas, että jo 3-vuotias lapsi kykenee saamaan siitä alkeisotteen. Mutta toki osaamisen kasvaessa välineetkin vaihtuvat kehittyneempiin.
Yksi kuvateksti kaipaisi myös vähän selvennystä. Tässä kuva ja mielestäni osuvampi kuvateksti:
Näillä pienillä tarkennuksilla artikkeli on oikein mallikelpoisesti tehty! Tietysti, kuten uutispalveluissa yleensäkin, Hesarin uutisen kommentteihin kannattaa suhtautua oikein (eli ei välittää niistä juurikaan); pääasiassa uutisia kommentoivat ne, jotka jostain syystä närkästyvät aiheesta ja he sitten kertovat oman mielipiteensä, todennäköisesti perehtymättä asiaan lainkaan.
Vastaa